Tämä on ollut aika normaali päivä. Meillä on käynyt jonkin verran vieraita, pikkuveljen 8.v. synttäreillä, ja olen viettänyt aikaa heidän kanssaan. On puhuttu vähän kaikesta, niin surullisista kuin iloisistakin asioista. Ja tänään isoveljeni Akseli yllätti minut. Hän tuli vain yhtä äkkiä istumaan huoneeseeni ja kysyi että mitä teen. Sitten me kuunneltiin jotain sen ehdottomia kappaleita, julkaistiin Facebookiin äidistä minun ottamani salakuva (onneksi äiti otti sen huumorilla) ja A rupesi tekemään sellaisesta minitaskulampusta lääkepurkkia.:D
Niin, otsikko. ”Itkua naurua…”. Me ollaan aika varmasti muuttamassa. Noin 12 km. päähän keskustasta, mikä tietysti tarkkoittaisi sitä, että joutuisin vaihtamaan luokkaa (eroaminen J:stä), minusta tulisi kuljetusoppilas, menettäisin oman huoneeni, ja vaikka mitä muuta. Minä sanoin jo äitille, että jos se aikoo oikeasti muuttaa, niin minä muutan iskän luokse. Tosin isi asuu vielä kauempana, mutta hän on aikonut hankkia talon kaupungilta…