Päivä alkoi iloisesti. Kerättiin Vilman kanssa kamppeet mökiltä ja lähdettiin hänen tätinsä kyydillä kaupungille. Tulin kotiin ja olin koneella. Illemmalla lähdin J:n kanssa lenkille. Luulimme, että eräänlainen murina, jota kuulimme olisi seudulla liikuskeleva karhu, mutta kun lopulta monien vesisadekuurojen jälkeen vastaamme ajoi kaksi mopoa, tajusimme, että eihän se ollutkaan karhu. Meillä oli ihan mukavaa. Lenkin jälkeen oltiin meillä jonkin aikaa ja sitten J lähti kotiinsa. Tulin hetkeksi koneelle.
Kuulin, kun äiti ja pikkuveljeni alkoivat huutaa toisilleen. Äiti huusi etsivänsä heille lastenkoti paikat ja veljet haukkuivat äidin huoraksi. Minulla ja veljilläni on eri isät, ja pikkuveljieni isä on kuollut, kun he olivat vauvoja. Joku oli lähipäivinä maininnut äidille siitä, että huomaa, ettei pojilla ole ollut isää kasvattamassa. Ja tänään äiti sanoi tuon pojille. Sitten ne itki, äiti olohuoneessa ja pojat ”leikkihuoneessa”. Minullekin tulee aina paha mieli, kun äiti itkee. Onneksi hän itkee harvoin. En tiedä ymmärrättekö mitä yritän selittää, mutta otsikon ehken tajuatte nyt?